Paikallistuntemus järjestön voimavaraksi, osa 2: järjestön lähettiläät

/in /by

Edellisessä julkaisussa iloittiin uuden rahankeräyslain läpimenosta eduskunnassa mutta sitä ennen käsiteltiin järjestön paikallistuntemuksen parantamista tiedon hajauttamisen ja itsepalvelun näkökulmasta. Tällä kertaa fokuksessa on järjestön lähettiläät, motivoituneet järjestön ydinviestin kuljettajat. Mitä ajatelman takana, siitä seuraavassa.

Voimaannuta järjestön ”lähettiläät”

Järjestöille, joilla vaikuttaminen on tärkeä tehtävä, olemme suositelleet mm. Nokian käyttämän mallin luovaa kopiointia. Tässä mallissa järjestö suorittaa vaikuttajaviestinnän keskitetysti, jotta viesti pysyy ajallisesti ja sisällöllisesti hallittuna ja laadukkaana. Kun vaikuttamisen kohteet ovat vastaanottaneet keskitetysti jaetun informaation, on omien paikallisten sanansaattajien, lähettiläiden aika ottaa yhteyttä heille nimettyihin vaikutettaviin ja käydä dialogia aiheesta. Kyseiset ihmiset on luonnollisesti syytä briiffata huolellisesti siitä millaisia sisältöjä heidän tulee ottaa esille. Nyt vaalien ollessa lähellä vaikuttajaviestintä on erittäin ajankohtaista.

Keskustelun avaaminen on helpompaa, kun aihe on jo vastaanottajalle tuttu. Näin saadaan aikaan keskustelua halutusta aiheesta monessa paikassa yhtä aikaa, mikä helpottaa myös uutiskynnyksen ylittämistä.
Järjestön lähettiläälle kannattaa järjestää mahdollisuus lisätä tietoa järjestön tietojärjestelmään: hän tietää keihin hänen paikkakunnalla kannattaa vaikuttaa – keskuspaikan kautta tämä on useimmiten mahdotonta. Henkilö voi olla vaikuttaja, vaikkei sitä hänen muodollisesta asemasta voikaan päätellä.

No mihin tässä rohkeutta tarvitaan?

Summaten edellisen blogin aiheiden kanssa, Paikallistuntemus järjestön voimavaraksi, osa 1, tämä voi tuntua jopa itsestään selvältä asialta mutta käytännössä muutos on merkittävä. Ajatukseen sisältyy valtuuttamista ja vastuuttamista sekä mahdollisesti suostuttelua toimintakäytäntöjen muuttamiseksi. Onnistuessaan muuntautuminen perinteisestä täysin keskitetystä palvelumallista hajautettuun tiedonkäsittelyn tapaan on niin merkittävä ajan säästämisen, tiedon tarkkuuden ja ihmisten osallistamisen kannalta, että rohkeutta hankkeen viemiselle toivottavasti löytyy.

Saattaisit olla kiinnostunut myös muista Viimeiset Pohdinnat-blogin kirjoituksista – tässä muutamia

Kyky kanavoida paikallinen osaaminen ja innostus yhteiseksi hyväksi on yksi vaikuttavimpia mahdollisuuksia järjestölle viedä tavoitteitaan eteenpäin sekä luoda konkreettista merkitystä omille tukijoille. Meillä on merkityksellisyyden mahdollistamisesta kokemusta ja olemme sen luonnissa mielellämme mukana.

Ota yhteyttä, kerron lisää

Ilkka Harjula, 0400 545 767 tai ilkka.harjula(at)tietopiiri.fi

Otsikkokuva: www.pixabay.com

 

 

 

 

 

Uusi rahankeräyslaki hyväksytty eduskunnassa

/in /by

Huhu uuden rahankeräyslain käsittelyn viivästymisestä oli onneksi vain huhu. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen ja uusi rahankeräyslaki astuu voimaan syksyllä. Laki helpottaa järjestöjen arkea monin tavoin.

Kerättävä rahamäärä vaikuttaa lupatyyppiin, ei enää se missä kerätään

Jos olemme ymmärtäneet oikein, uuden lain mukainen rahankeräyslupa on maantieteellisesti kuin nykyisen lain valtakunnallinen lupa eli voimassa koko Suomessa pois lukien Ahvenanmaan maakunta. Kuka asian tietää varmuudella, voisi kernaasti kommentoimalla joko vahvistaa tai korjata asian. Jos tulkintamme on oikea, tämä on myös erittäin tervetullut uudistus ja helpottaa lahjoituskampanjoinnin toteuttamista huomattavasti.

Pienkeräyslupa ilmoitusmenettelyllä

Varsinaisen keräysluvan ohella uudessa laissa on pienkeräyslupa. Kyseessä on hyvin kevyen menettelyn lupa ja sen piirissä on mahdollista kerätä enintään 10 000 € kolmen kuukauden aikana, kahdesti vuodesssa. Aika monelle toimijalle pienkeräyslupa riittää ja ainakin sillä pääsee nopeasti alkuun. Paikallispoliisin on käsiteltävä hakemus viiden vuorokauden kuluessa. Keräämisen voi aloittaa saatuaan keräysnumeron poliisilta ja tilitystapakin poikkeaa: tilitysvelvollisuus on pyydettäessä.

Luvan määräaikaisuus poistuu

Nykyisin lupa, niin valtakunnallinen kuin paikallinen, myönnetään ensi kertaa keräyslupaa hakevalle vain vuodeksi. Uudessa laissa määräaikaisuus poistuu kokonaan ja lupa on voimassa toistaiseksi. Tilitysvelvollisuus toki jatkaa vuosittaisena velvollisuutena.

Seurakunnille helpotuksia

Seurakuntatyö katsotaan jatkossa kokonaisuudessaan yleishyödylliseksi  ja siihen kuuluvat myös pastorin palkka ja hallintokulut. Yleishyödyllisyyden tulkintavaikeudet ja keskenään poikkeavat linjaukset siis jäävät historiaan. Yhdistysmuotoiset seurakunnat kuten helluntaiseurakunnat tai muut vapaiden suuntien seurakunnat saavat kerätä kolehtia ilman rahankeräyslain mukaista rahankeräyslupaa.

Omakohtaistakin kokemusta on – käytäntö on ollut työllistävä

Olen tiiviisti mukana erään järjestön toiminnassa ja sain tehtäväkseni laatia järjestön rahankeräyslupahakemuksen. Haemme paikallista lupaa vanhan lain puitteissa eli hakemus käsitellään Helsingin poliisilaitoksella. Täytyy sanoa, että hakemus ei ihan noin vaan kirjoittamalla synny vaan oikeasti täytyy miettiä miten rahankeräystä aiotaan suorittaa. Keräys- ja käyttösuunnitelmassa saa arvailla eri keräystapojen odotettuja tuloja ja kustannuksia ja aivan erityisesti on varauduttava selvittämään miten luvan paikallisuuden toteutumisesta huolehditaan. Toisin sanoen siitä, että pyytäminen ja kerääminen tapahtuu vain Helsingissä.

Kaksi ilahduttavaa asiaa on tullut eteen nyt kun hakemus on käsittelyssä. Hakemusta koskevia kommentteja alkoi tulla alle viikossa siitä kun hakemus oli Pasilaan toimitettu. Sitä paitsi kommenttien sävy oli oikein rakentava. Ja toinen  myönteinen asia oli tieto siitä, että nettikeräys kuten esimerkiksi Facebookin varainhankintakampanja on totetutettavissa paikallisella luvalla. Nettikeräyksen yhteydessä tulee mainita paikallisesta luvasta mutta lahjoittaja saa roponsa lähettää ihan mistä päin maailmaa tahansa. Nettikeräyksestä eli niin sanotusta vertaisvarainhankinnasta on julkaistu blogi nimeltä ”Vertaisvarainhankinta kasvaa vauhdilla” jo aiemmin.

Autamme järjestöjä varainhankinnan kehittämisessä ja ihmisten piilossa olevien lahjoitusresurssien hyödyntämisessä. TP FONS -järjestöjen toiminnanohjaus on suunniteltu palvelemaan järjestöjä ja erityisesti heidän pitkälle automatisoitua varainhankintaa – olkoon lahjoituksena sitten aika, sitoutuminen, osaaminen, suosittelu tai raha.

Ota yhteyttä, niin kerron lisää

Ilkka Harjula, 0400 545 767 tai ilkka.harjula(at)tietopiiri.fi

 

Otsikkokuva: www.pixabay.com

Paikallistuntemus järjestön voimavaraksi, osa 1: tiedon hajauttaminen ja itsepalvelu

/1 Comment/in /by

Tämän järjestön tehokkuutta ja vaikuttamiskyvykkyyttä pohtivan blogi-tekstin aiheina ovat tiedon käyttämisen hajauttaminen ja paikallistuntemus; paikallisen tietämyksen hyödyntäminen järjestön voimavarana. Kääntämällä päälaelleen perinteisen mallin, jossa sekä tiedon tuottajia että tiedon kuluttajia on järjestössä tosiasiassa vain muutamia, voidaan sekä reaktionopeudelle että tiedon paikalliselle tarkkuudelle saada ihmeitä aikaan. Yrityspuolella tämä on hyvin tyypillinen malli sisältäen paljon itsepalvelua mutta järjestöillä on usein takamatkaa kirittävänä. Paikallistuntemus on avain tehokkaaseen viestintään yhtä lailla järjestöissä.

Vanhan liiton mallilla: keskitetty tiedon tuottaminen ja kuluttaminen

Johtuen monien IT-toimittajien hinnoittelumallista, useassa järjestössä tietosisältöihin pääsy on vain harvoilla. Maksullisia käyttäjätunnuksia on vain sen verran kuin on välttämätöntä. Tämä johtaa siihen, että niihin harvoihin ihmisiin otetaan yhteyttä ja pyydetään erilaista jäseniin ja järjestön tilaan liittyviä tietoja. Bisneksen puolella ei aikoihin ole ollut ihmisiä, jotka oman työnsä ohella jatkuvasti palvelisivat muita heidän tietotarpeissaan. Informaatio noukitaan itse, tietenkin. Jos tuli otettua raportti vähän väärästä vinkkelistä, siitäpä vaan uusi yritys.

Monesti tiedon ajatellaan intuitiivisesti olevan ”suljettua” tai salattua ellei toisin mainita. Kuitenkin vaikkapa paikallisyhdistyksen jäsentiedot tai tapahtumaosallistujiin liittyvä tieto taatusti kuuluu oikeutetusti niille, jotka aihetta yhdistyksissä käsittelevät. Perinnemalli kuluttaa resursseja ja aiheuttaa sen, että suuri osa tarpeellisesta tiedosta pysyy tarvitsijoiden ulottumattomissa tai ainakin viive on huomattava.

Kun siilot on jo purettu, annetaan tietosisältö käytettäväksi

Kun itse tietorakenne jo on muokattu siten, että kaikki oleellinen informaatio on käytettävissä saman istunnon tai järjestelmän kautta (katso blogi tietorakenteesta), annetaan ihmisille mahdollisuus sekä tuottaa että käyttää tietoa omatoimisesti. Lahjoituskampanjan tulokset omassa piirissä, jäsenmäärän kehitys yhdistyksessä, tapahtumaosallistujien saaminen mukaan vapaaehtoistyöhön tai yhteystietojen päivitys omatoimisesti – esimerkkeinä. Ihmisille voidaan sähköpostittaa esimerkiksi seuraava sisältö: ”Tarkistatko tämän linkin kautta ovatko yhteystietosi kunnossa. Korjaa tarvittaessa.”

Samalla kun tietoja pyydetään tarkistamaan, kannattaa kysyä kiinnostuksen kohteista ja miten hän haluaisi osallistua järjestön toimintaan. Kuin huomaamatta itsepalvelu tarkentaa tietosisältöä, osallistaa ihmisiä ja tuottaa informaatiota, jolla jäseniä ja muita kontakteja voidaan palvella entistä paremmin juuri niin kuin ihminen sitä toivoo. On joukko ihmisiä, jotka eivät paperista ja perinteistä luovu, mutta yhä yleisemmin ikäihmisetkin ovat digissä mukana.

Blogin toinen osa käsittelee järjestön lähettiläitä

Saman teeman toinen osa käsittelee sekin tiedon hajauttamista ja itsepalvelua mutta näkökulmana ovat järjestön lähettiläät, motivoituneet viestinviejät. Pysy taajuudella.

Kyky kanavoida paikallinen osaaminen ja innostus yhteiseksi hyväksi on yksi vaikuttavimpia mahdollisuuksia järjestölle viedä tavoitteitaan eteenpäin sekä luoda konkreettista merkitystä omille tukijoille. Meillä on merkityksellisyyden mahdollistamisesta kokemusta ja olemme sen luonnissa mielellämme mukana.

Ota yhteyttä!

Saattaisit olla kiinnostunut myös muista Viimeiset Pohdinnat-blogin kirjoituksista – tässä muutamia

Ilkka Harjula

 

Ilkka Harjula

Otsikkokuva: www.pixabay.com