Vanhojen tapojen kyseenalaistaminen, osa 2, lahjoittajien kiittäminen
Vanhojen tapojen kyseenalaistaminen, osa 2, lahjoittajien kiittäminen
Kuten jo saman blogisarjan ensimmäisessä julkaisussa Vanhojen tapojen kyseenalaistaminen, osa 1 kirjoitin, ”näin on aina tehty” -metodiikka osaa olla viheliäinen jarru järjestön toiminnan kehittämiselle. Ensimmäisessä blogissa jakamattoman huomion sai yhdistyksen kontaktien näkyminen toisen yhdistyksen kontakteille. Nyt tapetilla on lahjoittajien kiittäminen tai oikeastaan sen puuttuminen. Kuten aiemminkin, palaute on erittäin tervetullutta.
Toisinaan lahjoittajia nimenomaan ei haluta kiittää
Olen tavannut järjestöjä, joiden ”kiittämättömyys” on tietoinen valinta. Ensin hämmennyin mutta ymmärsin perusteet. Se, että ei huomioida viestii, että lahjoituksiin suhtaudutaan hyvin diskreetisti. Lahjoittajia kunnioitetaan ja lahjoittajan yksityisyyttä arvostetaan yli kaiken. Näissä tapauksissa ymmärtääkseni ei haluta, että lahjoituksen vuoksi joku joutuisi käyttämään työaikaansa siksi, että ihminen on tehnyt järjestön kohteeseen lahjoituksen. Arvaten pahinta tässä olisi, että lahjoittaja yllättäen saisi jonkin tavaralahjan vastineeksi lahjoituksestaan. En itsekään halua, että minun lahjoittamaani rahaa käytetään siihen, että siitä osa palautetaan – vieläpä muodossa, jossa se luultavimmin on hyödytön. Mutta väitän, että ehdottomasti useimmat ihmiset eivät pahastu huomaavaisesta kiitoksesta vaikka se toimintatapana lahjoittajan kannalta olisikin uusi.
Meille suomalaisille sopii se, että ylenpalttinen ylisanaisuus jätetään käyttämättä. Kohtelias kiitos meille tavallisesti riittää kertomaan, että vastaanottaja arvostaa elettämme. Kyse on siis viestinnällinen: muotoillaan kiitos siten, että se on käyttötarkoitukseen nähden mittakaavassa ja sopivassa määrin henkilökohtainen.
Lahjoittajien kiittäminen voi olla kuittaus lahjoituksen onnistumisesta
Olemme havainneet, että ikäihmiset toisinaan tuntevat epävarmuutta tekivätkö he lahjoittamisen oikein, menikö raha sinne minne oli tarkoitus. Tämän epävarmuuden hälventämiseen sopivasti muotoiltu kiitosviesti istuu paremmin kuin hyvin: ”Kiitos Lauri Lahjoittaja suorituksestasi, lahjoituksesi on saapunut.” Järjestö kuittaa, että kaikki meni oikein ja saa samalla tilaisuuden kiittää.
Kiittäminen toimii dialogin alkuna
TietoPiirin TP Fons -järjestelmässä kiitos lähtee koneen automaattisesti lähettämänä mutta vastaanottajan personoiden ja ennalta laaditun viestin kera. Lisäksi koneen viesti tulee sähköpostiosoitteesta, sen henkilön nimissä, jolta kiitos muutoinkin tulisi. Koska viesti ei näytä koneen lähettämältä, lahjoittaja usein vastaa viestiin. Tämä vastaus menee juuri sille ihmiselle, jonka nimissä kiitos on lähtenyt. Ellei sähköpostitulva ole infernaalinen, tämä on hyvä tapa aloittaa dialogi ihmisen sitouttamiseksi järjestöön yhä tiiviimmin.
Ennakkotietoa miten blogisarja jatkuu
Näin kahden julkaistun vanhoja tapoja haastavan blogin perään on tulossa neljä postausta syksyn kuluessa. Palautteen perusteella aihioita voidaan lisätä ja muuttaa mutta suunnitteilla olevat aiheet löydät täältä.
Autamme Tietopiiri Oy:ssä järjestöjä jäsen- ja vapaaehtoishallinnan ohella varainhankinnan kehittämisessä ja ihmisten piilossa olevien lahjoitusresurssien hyödyntämisessä. TP FONS -järjestöjen toiminnanohjaus on suunniteltu palvelemaan järjestöjä ja erityisesti heidän pitkälle automatisoitua varainhankintaa – olkoon lahjoituksena sitten aika, sitoutuminen, osaaminen, suosittelu tai raha.
Ota yhteyttä, kerron lisää
Ilkka Harjula
0400-545 767
ilkka.harjula@tietopiiri.fi
