Vanhojen tapojen kyseenalaistaminen osa 4: yhteistyön puute ja Iso Paha Susi

Tervetuloa blogisarjan neljännen aiheen ääreen: yhteistyö järjestön sisällä.  Yhteistyö järjestöjen välillä voi tuottaa hyviä tuloksia, mutta joskus tärkein yhteistyön puute löytyy oman järjestön sisältä. Aiheesta on julkaistu jo aiemmin blogissa ”Yhteistyö järjestön rajojen yli”

STEA kannustaa yhteistyöhön mutta…

Olemme tulkinneet, että STEA:n intressissä on kannustaa järjestöjä tekemään yhteistyötä. Itselläni ei ole kokemuspohjaa ottamaan kantaa ovatko tavoitteet ja keinot STEA:lla linjassa järjestöjen kannalta. Nopea reagointi toimintaympäristön muutoksiin on tarpeen ja ainakin organisaatioiden välinen yhteistyö tarvitsee niin teknisiä kuin henkilöihin liittyviä resursseja. Näinköhän STEA:n metodiikka pysyy mukana.

He eivät tienneet, että metsässä kuljeskelee Iso Paha Susi

Kerron ilmiselvän sadun. Nyt joku sanoo, että onhan kirkasotsaista naivismia. Otan riskin.

Olipa kerran kolme järjestöä, jotka toimivat samassa genressä, muistaakseni sote-alueella. Kukin järjestöistä lobbasi poliittisia päätöksentekijöitä, toteutti viestintäkampanjoita, keräsi lahjoitusvaroja ja oli aktiivinen sometoimija viestinsä jakamiseksi. Viestinnässä, lahjoitusten keräämisessä ja tietotekniikan käyttämisessä he luonnollisesti eivät olleet vahvimmillaan, mutta ostivat osaamista ulkopuolelta. Yleensä hinta ratkaisi mitä palveluntarjoajaa käytettiin.

Näin oli toimittu pitkään, pärjätty ainakin kohtalaisesti ja kiirettä oli pitänyt kaikilla ihan kaksin käsin. Järjestöissä ei oikein huomattu mitään puuttuvan, jokainen pakersi montaa tehtävää ja antoi kaikkensa järjestön eteen. Järjestöt olivat sitä mieltä, että rakennettu olkitalo oli aivan riittävä mahdollisia muutoksen puhureita vastaan. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta ahertaessaan he eivät voineet huomata, että metsässä kuljeskeli Iso Paha Susi.

Olipa sitten toisenkinlainen järjestökolmikko

Nämä kolme järjestöä tekivät työtä aivan samalla alueella ja samoin tehtävin, mutta erotuksena aiempaan kolmikkoon oli se, että he tekivät keskenään tiivistä yhteistyötä. Edellisen kolmikon mielestä aivan kummallisella tavalla. Päätöksentekijöihin vaikuttamisen he tekivät siten, että he valitsivat sellaisen teeman, menetelmän ja vaikutettavat, että kaikki kolme pystyivät allekirjoittamaan viestin. Ja hupsis, heillä olikin kolminkertainen muskeli tavoitteidensa ajamisessa.

Viestintäkampanjoissa he synkkasivat kampanjoidensa teemat ja toteutusajat keskenään, jotta eivät turhaaan kilpaile keskenään vaan yhden aktiivisen kampanjan aikana kaksi muuta voi antaa viestinnällistä tukea. Markkinointi- ja vaikuttajarekisterit heillä olivat yhteisiä: turvallisessa pilvipalvelussa, johon kullakin oli käyttöoikeus – ja jonne kukin tallensi omien toimenpiteidensä tulokset. Näin päästiin vertaamaan kenen valitsema toimenpidenippu oli tehokkain.

Kaikkein merkillisin tapa ensimmäisen kolmikon mielestä oli se, että tämä toinen ryhmä käytti yhteisiä resursseja. Rekisterien lisäksi heillä oli yhteinen henkilöresurssi, joka tuon kaiken yhteensovittamisen teki. Kukaan ei olisi yksin työllistänyt viestinnän, varainhankinnan ja analytiikan ammattilaista, mutta järjestökolmikko yhteensä tuotti juuri sopivan työkuorman. Tietotekniikkatoimittajan valintaa ei enää tehty halvimman tarjouksen mukaan purkkapaikkauksina vaan miettien järjestelmien elinkaarta ja järjestöjen toiminnan tavoitteita. Ja tietenkin hakien joko yhteisiä tai ainakin samankaltaisia ratkaisuita.

Kun kolmikko kasvaa, yksi ihminen ei ehdi kaikkeen, mutta sitten he ostavat varainhankinnan, viestinnän, analytiikan ja tietotekniikan palvelut tunnetusti osaavalta yritykseltä, johon tuo heidät jo hyvin tuntema ihminen työntekijänä siirtyy.

Miten tarina päättyy? Vai päättyykö se?

Perinteinen järjestökolmikko joutui juoksemaan aina vaan kovempaa pitääkseen nenänsä pinnalla. Järjestön on oltava tehokas, koska se kilpailee näkyvyydessä, houkuttelevuudessa, rahassa ja vaikuttavuudessa monen muun toimijan kanssa. Ankarasti puristettiin ja väsymisen merkkejä alkoi näkyä, olkitalon katto oli jo lähdössä tuulen mukana. Kilpailu ja käsiparien niukkuus, siinä tarinan paha susi.

Tämä toinen, merkillinen kolmikko, ”Lokki Joonatan” näkyi ja kuului, se kasvoi, menestyi ja pystyi toteuttamaan niitä asioita mihin järjestöt oli perustettu.  Tätä järjestökolmikkoa Iso Paha Susi ei niin vaan puhaltanutkaan nurin. Ja tämä tarina, hyvät lukijani, ei ollutkaan sen pituinen se.

Aiemmin blogisarjassa on julkaistu, hiukan perinteisemmällä kerronnalla:

Autamme Tietopiiri Oy:ssä järjestöjä jäsen- ja vapaaehtoishallinnan ohella varainhankinnan kehittämisessä ja ihmisten piilossa olevien lahjoitusresurssien hyödyntämisessä. TP FONS -järjestöjen toiminnanohjaus on suunniteltu palvelemaan järjestöjä ja erityisesti heidän pitkälle automatisoitua varainhankintaa – olkoon lahjoituksena sitten aika, sitoutuminen, osaaminen, suosittelu tai raha.

Ota yhteyttä, kerron lisää

Ilkka Harjula
0400-545 767
ilkka.harjula@tietopiiri.fi

Tapojen kyseenalaistaminen osa 3: uutiskirjeen sisältö ja vastaanottaja eivät kohtaa

Blogisarjassa aiheenaan järjestön tapojen kyseenalaistaminen on edetty kolmanteen osaan. Tänään valopöydällä on järjestön keskeinen informaatiotyökalu, uutiskirje. Sähköpostitse välitettävä kirje on edullinen tapa viestiä ja sisällöstä saa myös visuaalisesti miellyttävän kunhan muistaa huomioida, että suuri osa avatuista uutiskirjeistä selataan mobiililaitteen pienehköllä ruudulla. Mutta kuinka usein ja kenelle uutiskirje oikein pitäisi toimittaa.

Miksi kaikkien vastaanottajien tulisi saada yhtä monta uutiskirjettä?

Tasapuolisuus kaiketi on motiivi lähettää sama uutiskirje kaikille. Mutta jos se johtaa siihen, ettei kirje ole sisällöllinen täysosuma oikein kenellekään, peruste ei kanna.  Entäpä jos toimitetaan informaatiota useammin niille, keitä aiheet nimenomaan sattuvat koskemaan! Tapahtuma Keski-Suomessa ei kiinnostane Satakunnassa. Eikä poliittinen lobbaus ehkä sytytä niitä, jotka haluavat tehdä vapaaehtoistyötä kentällä. Kontaktien eli jäsenten, vapaaehtoisten ja ylipäätään järjestön verkostossa olevien ihmisten segmentointi on perusteltua, jotta uutiskirjeitä ja muuta informaatiota voidaan kohdentaa järkevällä tavalla. Kun kaikki pakataan samaan kuoreen, ei noita paketiksi muuttuvia sähköisiä lähetyksiä kovin usein avata. Käsi sydämelle: kuinka suuren osan itse vastaanottamistasi uutiskirjeistä avaat? Kaupallisen toimijan ”uutiskirje” on mainosryöppy, lupa spämmätä. Järjestöllä on kontakteilleen asiaa ja on suuri sääli jos kirjeet jäävät avaamatta.

Täsmällinen sisältö kohdennetulle ryhmälle

Odotusarvo uutiskirjeen sisällöstä – tai kauhukerroin sisällön geneerisyydestä määrittää kuinka moni uutiskirjeen vastaanottaja avaa saamansa kirjeen. Olisi ideaalia, jos vastaanottajien segmentointi olisi niin tarkkaa, että vastaanottaja voisi todeta sisällön olevan juuri häntä varten suodatettu. Kelpo kompromissina toimii sekin, että sisällön järjestystä muokataan ainakin muutaman kohderyhmän mukaisesti ja samalla uutiskirjeen otsikko tuunataan vastaamaan oletettua ykkösaihetta.

On aiheita, jotka on syytä toimittaa kaikille ja järjestöjä, joiden työskentelyn teema on niin yhteen aiheeseen sidottu, että sama sisältö kuuluu kaikille. Mutta usein on myös  aiheita, jotka vain kuormittavat osaa vastaanottajista. Kun viestitään perihärmäläiseen tyyliin, sanotaan kun sanottavaa on, tullaan väistämättä siihen, että jotkut saavat informaatiota enemmän. Mutta se ei ole toisilta pois!

Uutiskirjeen tehtävä on houkutella järjestön verkkosivulle – vuorovaikutus syntyy siellä

Uutiskirjeen linkkeineen ei pidä olla tyhjentävä vastaus kaikista kirjeen käsittelemistä aiheista. Se spottaa kaikkein tärkeimmän mutta oikeastaan sen varsinainen tehtävä on houkutella kirjeen avaaja järjestön verkkosivustolle. Näin siksi, että uutiskirjeeseen ns. ”call to action” -elementtien upottaminen on vaikeaa. Verkkosivustolla kävijää voidaan paremmin palvella niillä sisältöelementeillä, joita järjestössä pidetään tärkeinä. Toinen pitää tätä palveluna, toinen ohjailuna. Jos järjestön ensisijainen konversiotavoite on hankkia vapaaehtoisia, kannattaa kävijä ohjata paikkaan, jossa kävijän on helppo motivoitua antamaan tietoja omasta osallistumishalukkuudestaan. Toinen kaipaa lahjoituksia, kolmas viestinviejiä poliittiseen päätöksentekoon. Riippumatta järjestön tavoitteista, vuorovaikutus ja sitouttaminen on mahdollista verkkosivuston avulla mutta perinteinen uutiskirje ei pysty kuin yhdensuuntaiseen viestintään.

Autamme Tietopiiri Oy:ssä järjestöjä jäsen- ja vapaaehtoishallinnan ohella varainhankinnan kehittämisessä ja ihmisten piilossa olevien lahjoitusresurssien hyödyntämisessä. TP FONS -järjestöjen toiminnanohjaus on suunniteltu palvelemaan järjestöjä ja erityisesti heidän pitkälle automatisoitua varainhankintaa – olkoon lahjoituksena sitten aika, sitoutuminen, osaaminen, suosittelu tai raha.

Ota yhteyttä, niin kerron lisää

 

 

 

 

Ilkka Harjula
0400-545 767
ilkka.harjula@tietopiiri.fi