Kulttuurialan järjestö ja lahjoitukset varainhankinnan keinona

Kulttuurialan järjestö ja lahjoitukset on aivan yhtä relevantti asia kuin lahjoitukset sote-alan järjestöille tai ympäristönsuojelun aiheisiin. Erot ovat viestinnässä, eivät metodiikassa.  Tässä blogissa tuon poikkeuksellisesti esille omakohtaista kokemusta varainhankintatyöstä kulttuurijärjestölle. Blogin lyhennetty versio julkaistaan vieraskynäartikkelina Kukunori ry:n verkkosivulla 4.10.2021.

Lahjoitukset ja polku niiden saamiseksi

Kertauksena, yksityislahjoitukset voidaan ryhmitellä seuraavasti:

  • Kertalahjoitus
  • Kuukausi- ja muu toistuvaislahjoitus
  • Suurlahjoitus
  • Testamentti
  • Vertaisvarainhankinta (syntymäpäiväkeräykset ym)

Lahjoittamisen polun kuusi askelta

Lahjoittajan polun voi määrittää kuudella askelmalla, jotka ovat tuttuja yrityksissä asiakkuudenhallinnan yhteydessä. Sana asiakas aiheuttaa monelle näppylöitä järjestökontekstissa mutta  ärsytyskynnyksen ylittäminen palkitsee. Kyse on siitä, että järjestössä jäsenten ohella tunnetaan keitä on mukana, ketkä voisivat olla mukana ja miten ihmisiä voi ryhmitellä, jotta vaikuttava, ryhmäkohtainen viestintä on mahdollista.

Askelmat tiivistettynä ovat:

  1. Muodosta kontakti
  2. Kuuntele
  3. Viesti kohdennetusti
  4. Pyydä
  5. Kiitä
  6. Hoida

Aiheesta voit seurata webinarin, joka tehtiin 2020 Tekojentiistaita varten:
Webinar, satunnaisesta sivustokävijästä sitoutunut lahjoittaja

Kaikkein tärkeimpiä asioita lahjoitusten saamisen kannalta

  1. Verkkosivusto ja maksamisen sujuvuus – aivan ensiarvoisia

Verkkosivuston tulee selkeästi palvella järjestön tavoitteita. Tarinallistaminen, kuvittaminen ja sivuston saavutettavuus – sivuston käytettävyys – ovat tärkeitä asioita. Kun käyttäjä on saatu painamaan lahjoita-painiketta, tulee hänelle tarjota maksamismahdollisuus samassa verkkoistunnossa. Jos potentiaaliselle lahjoittajalle tarjotaan vain pankkitili ja viitenumero, jää moni lahjoitustapahtuma pelkäksi aikomukseksi.

  1. Etsi sitoutuneimmat ihmiset

Paradoksaalisesti ne ihmiset, jotka ovat kaikkein sitoutuneimpia järjestöön, ovat myös ensimmäisiä lahjoittajia. Kannattaa nähdä vaivaa löytääkseen vahvimmin sitoutuneet ihmiset, joko yksittäin tai sitten asettamalla kriteerit, joiden mukaan ihminen kuuluu tähän ”kuumaan” ryhmään. Nämä ihmiset ovat valmiita edistämään järjestön konversiotavoitteita, mitä ne sitten ovatkin. He voivat tehdä vertaisvarainhankintaa (synttärikeräyksiä järjestön hyväksi), promota jäsenyyttä tai tapahtumaa. Juuri heidän kauttaan järjestön viestintä leviää tehokkaimmin.

  1. Lahjoittajat, jäsenet, symppaajat – kaikki talteen samaan paikkaan

Saatu raha lämmittää, vaikka lahjoittaja jäisi tuntemattomaksi. Järjestön kannattaa silti pyrkiä tallentamaan niin monen lahjoittajan tiedot kuin suinkin mahdollista – GDPR huomioiden. Anonyymien lahjoittajien kiittäminen on mahdotonta. Heille ei voida kertoa mitä juuri valittuun kohteeseen lahjoitetuilla rahoilla on saatu aikaan. Eikä liioin ole mahdollista ehdottaa kuukausilahjoitusta niille, jotka ovat lahjoittaneet jo useammin. Vapaaehtoiset, järjestön tykkääjät, vaikutettavat – on valtava etu jos kaikki on samassa paikassa. Ihmisellä voi olla monta roolia: jäsen voi olla lahjoittaja, lahjoittaja voi olla lautakunnan jäsen ja vaikutettava. Tiedonhallinnan kannalta, myös mekaanisen työn säästämiseksi, kattava rekisteri on järjestön voimavara.

Henkilökohtainen kokemus – Cantores Minores poikakuoro

Kiitos työni, pääsen näkemään aihetta erilaisten järjestöjen ja eri kypsyysvaiheiden kannalta. Omakohtaisinta on kuitenkin digivarainhankinnan kehittäminen Cantores Minoreksessa, jossa olen mukana tiiviisti monissa rooleissa, kahden laulajapojan isä kun olen. Kaksi vuotta sitten kaikki raha kerättiin vielä käsiparein: kahvilan pitämistä, arpajaisia – hyvin perinteisesti. Iso työ eikä kummoinen tulos. Digivarainhankinnassa brändi ja näkyvyys on valtava etu ja se on puolellamme. Teemme kuitenkin rahan keräämisen ja vetoamiset aika matalalla profiililla, aggressiivinen kerääminen ei sovi kuvaan.

Todistetuksi on tullut parikin asiaa. Ensinnä, kyse on pitkäjänteisestä viestintätyöstä, tuloksia ei synny heti. Toinen asia on resurssien tunnustamisen tarve: yksittäisistä kertalahjoituksista voi ja kannattaa ryhtyä kehittämään lahjoittajapolkuja kohti kuukausilahjoituksia jos siihen on käytettävissä työaikaa. Kuorossa näin ei ole ja joudumme tyytymään siihen, että yksittäinen kertalahjoitus luultavasti jää kertalahjoitukseksi. Toisin sanoen, keinovalikoima ja työvälineet sekä tavoitteiden mutta myös resurssien mukaisesti.

Varainhankinta ja viestintä ei ole vain pienen ryhmän tehtävä; jokainen mukana oleva ihminen voi osallistua. Ensi vuosi on Cantores Minoreksen juhlavuosi, 70 vuotta tulee täyteen. Teemme seinäkalenterin, jonka ilmoitusmyyntiin ja miksei myös itse kalenterin myyntiin jokainen kuorolaisen vanhempi voi osallistua. Saamme kalenterin painokustannukset katettua ilmoituksin ja tuotto kalenterista saadaan kuorolle – jonka suonta korona on iskenyt pahoin. Kehtaan kehua, että kalenteri on sekä kaunis että komea, tästä voi vilkaista kalenterin kantta sekä mediakorttia: Cantores Minores -kalenteri
Tarkkasilmäinen huomaa, että Tuomiokirkon alttaritaulu on vinossa. Olen kameraharrastajana kuvasta vastuussa ja painotuotteessa linjat on kuten pitääkin. Ja huomaattekos, tässähän minä nyt promoan kuoron kalenteria!

Tästä tulemme jakamisen muotoon, vertaisvarainhankintaan. Englanniksi peer2peer varainhankinta, jonka tutuin muoto on Facebookin synttärikeräykset. Kun promotaan kalenteria tai varainhankintakamppista, kannattaa kaikki lähipiirin ihmiset ottaa mukaan jakamaan viestiä. Kuorolla Face-tykkääjiä on kaiketi noin 7000. Iso määrä mutta lasketaanpa toinen ryhmä. A-kuorossa on noin 150 poikaa. Jos keskimäärin kullakin laulajalla on 1,25 Facessa olevaa vanhempaa ja kaikki jakavat kuoron Facebook-vetoomuksen. Olettaen, että kavereita somepalvelussa on keskimäärin sata. 150 x 1,25 x 100 = 18 750 ihmistä. On eri asia kun kaveri vetoaa jonkin asian puolesta kuin että järjestö sen tekee. Kaverin ääni on vahvempi. Erityisen tärkeää on motivoida viestin kaiuttamiseen ne ihmiset, joilla on laaja verkosto ja jotka tiedetään vaikuttajiksi. Minä voin kailottaa Facessa vailla sen kummempaa vaikutusta mutta kuorovanhemmissa on ihmisiä, joita tässä yhteiskunnassa kuunnellaan. Kun he tarjoavat oman verkostonsa järjestön viestille, alkaa tapahtua. Siispä, miettikää ketkä ovat vaikuttavimmat ihmiset.

Vertaisvarainhankinnasta voi lukea lisää seuraavista blogeista:
Vertaisvarainhankinta kasvaa vauhdilla
Vertaisvarainhankinta – mitä järjestöltä vaaditaan?

Muualla nähtyä: sunnittele työnkulut ja vastuuta työjako

Ei ole olemassa tekniikkaa, joka tekisi varainhankintatyön järjestön puolesta. Tekniikka mahdollistaa monia asioita ja vähentää rutiinityötä mutta ylivoimaisesti ratkaisevin tekijä on prosessissa, jolla järjestö varainhankintaa tekee. Onko keinovalikoima harkittu, viestinnän ja varainhankinnan vuosikellot synkattu, tavoitteet ja mittaustapa päätetty. Onko mietitty miten tietoa tallennetaan ja hallitaan, ketkä ovat vastaanottavaisimmat kohderyhmät, ketkä sitoutuneimmat, ketkä vaikuttavimmat henkilöt. Hankkeilla ja prosesseilla tulee olla omistaja – se, joka vastaa, että sovitut asiat tulevat tehdyksi. Ja vielä yksi tärkeä lisäys: vastuuhenkilöillä on oltava aikaa työn suorittamiseen. Varainhankinta metodilla OTO, oman työn ohella – ei onnistu.

Älä osta osoitteita – kerää kontaktit itse

Olen monelle järjestöihmiselle kertonut mielipiteeni ostettavista osoitteista. Tarkoitan rekisteriylläpitäjien kontakteja, joita voi poimia halutuilla kriteereillä. Useimmissa tapauksissa kampanjointi ns. kylmiin kontakteihin tuottaa vain kustannuksia. Sanotaan, että ihminen tarvitsee seitsemän ”kosketusta” ennen kuin tavoiteltu toimenpide on mahdollinen. Ostetuissa osoitteissa työ lähtee nollasta, ihmisellä ei useimmiten ole mitään suhdetta järjestöön. Tästä syystä varsinkin rahan pyytäminen ensimmäisellä kontaktoinnilla on rahan haaskausta. Jos ihminen on esimerkiksi tapahtumakävijä, uutiskirjeen tilaaja, sometykkääjä,  on huimasti todennäköisempää, että tämän sydän on tavalla tai toisella kallellaan järjestön puoleen. Vähintäänkin hän tietää ja tuntee järjestön. Vetoomuksen esittäminen tällaiselle ihmiselle johtaa paljon todennäköisemmin onnistumiseen. Ero kylmän ja lämpimän kontaktin välillä konversiossa onnistumisessa on huikea. Sen vuoksi, kontaktietoja kannattaa kerätä aina ja kaikkialla kun vaan mahdollista. GDPR asettaa raamit muttei missään nimessä estä tätä työtä.

Voit lukea lisää aiheesta Tietopiirin blogissa: https://www.tietopiiri.fi/valitse-konversiotavoite-maltilla/


Älä pyydä ensimmäisenä rahaa

Ihmisten sitoutuminen järjestöön tapahtuu vaiheittain. Tuntemattomuudesta tiedostamisen kautta tuntemiseen, viimein suosittamiseen saakka. Suurimmilla järjestöillä on jo paikka meistä kunkin selkänikamien välissä: tunnemme ja luotamme laadukkaaseen työhön. Näillä muutamilla järjestöillä on mahdollisuus oikaista ja toteuttaa kampanja, jonka ensimmäinen vetoomusviesti on rahan pyytäminen. Kaikkien muiden pitää tasoittaa tietä ennen kuin rahavetoomusta kannattaa esittää. On parempi houkutella ihmistä sitoutumaan pienin askelin. Tarjoa white paper, jonka saa ladattua yhteystietoja vastaan. Houkuttele uutiskirjeellä, koeta saada ihminen ”kuulolle”. Viesti sen jälkeen ryhmäkohtaisesti ja vasta sitten esitä vetoomus rahan antamiseksi. Ihminen voi antaa muutakin kuin rahaa: omaa aikaansa, asiantuntemusta tai omaa verkostoaan järjestön viestin jakamiseksi. Tämän jälkeen rahalahjoitukseen on enää pieni kynnys.

Autamme Tietopiiri Oy:ssä järjestöjä jäsen- ja vapaaehtoishallinnan ohella varainhankinnan kehittämisessä ja ihmisten piilossa olevien lahjoitusresurssien hyödyntämisessä. TP FONS -järjestöjen toiminnanohjaus on suunniteltu palvelemaan järjestöjä ja erityisesti heidän pitkälle automatisoitua varainhankintaa – olkoon lahjoituksena sitten aika, sitoutuminen, osaaminen, suosittelu tai raha. Blogin kuva: Ilkka Harjula, joulukonsertti Helsingin tuomiokirkossa 2019

 

Ota yhteyttä

Ilkka Harjula
0400-545 767
ilkka.harjula@tietopiiri.fi