Tervetuloa blogisarjan neljännen aiheen ääreen: yhteistyö järjestön sisällä. Yhteistyö järjestöjen välillä voi tuottaa hyviä tuloksia, mutta joskus tärkein yhteistyön puute löytyy oman järjestön sisältä. Aiheesta on julkaistu jo aiemmin blogissa ”Yhteistyö järjestön rajojen yli”
STEA kannustaa yhteistyöhön mutta…
Olemme tulkinneet, että STEA:n intressissä on kannustaa järjestöjä tekemään yhteistyötä. Itselläni ei ole kokemuspohjaa ottamaan kantaa ovatko tavoitteet ja keinot STEA:lla linjassa järjestöjen kannalta. Nopea reagointi toimintaympäristön muutoksiin on tarpeen ja ainakin organisaatioiden välinen yhteistyö tarvitsee niin teknisiä kuin henkilöihin liittyviä resursseja. Näinköhän STEA:n metodiikka pysyy mukana.
He eivät tienneet, että metsässä kuljeskelee Iso Paha Susi
Kerron ilmiselvän sadun. Nyt joku sanoo, että onhan kirkasotsaista naivismia. Otan riskin.
Olipa kerran kolme järjestöä. jotka toimivat samassa genressä, muistaakseni sote-alueella. Kukin järjestöistä lobbasi poliittisia päätöksentekijöitä, toteutti viestintäkampanjoita, keräsi lahjoitusvaroja ja oli aktiivinen sometoimija viestinsä jakamiseksi. Viestinnässä, lahjoitusten keräämisessä ja tietotekniikan käyttämisessä he luonnollisesti eivät olleet vahvimmillaan, mutta ostivat osaamista ulkopuolelta. Yleensä hinta ratkaisi ketä palveluntarjoajaa käytettiin.
Näin oli toimittu pitkään, pärjätty ainakin kohtalaisesti ja kiirettä oli pitänyt kaikilla ihan kaksin käsin. Järjestöissä ei oikein huomattu mitään puuttuvan, jokainen pakersi montaa tehtävää ja antoi kaikkensa järjestön eteen. Järjestöt olivat sitä mieltä, että rakennettu olkitalo oli aivan riittävä mahdollisia muutoksen puhureita vastaan. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta ahertaessaan he eivät voineet huomata, että metsässä kuljeskeli Iso Paha Susi.
Olipa sitten toisenkinlainen järjestökolmikko
Nämä kolme järjestöä tekivät työtä aivan samalla alueella ja samoin tehtävin, mutta erotuksena aiempaan kolmikkoon oli se, että he tekivät keskenään tiivistä yhteistyötä. Edellisen kolmikon mielestä aivan kummallisella tavalla. Päätöksentekijöihin vaikuttamisen he tekivät siten, että he valitsivat sellaisen teeman, menetelmän ja vaikutettavat, että kaikki kolme pystyivät allekirjoittamaan viestin. Ja hupsis, heillä olikin kolminkertainen muskeli tavoitteidensa ajamisessa.
Viestintäkampanjoissa he synkkasivat kampanjoidensa teemat ja toteutusajat keskenään, jotta eivät turhaaan kilpaile keskenään vaan yhden aktiivisen kampanjan aikana kaksi muuta voi antaa viestinnällistä tukea. Markkinointi- ja vaikuttajarekisterit heillä olivat yhteisiä: turvallisessa pilvipalvelussa, johon kullakin oli käyttöoikeus – ja jonne kukin tallensi omien toimenpiteidensä tulokset. Näin päästiin vertaamaan kenen valitsema toimenpidenippu oli tehokkain.
Kaikkein merkillisin tapa ensimmäisen kolmikon mielestä oli se, että tämä toinen ryhmä käytti yhteisiä resursseja. Rekisterien lisäksi heillä oli yhteinen henkilöresurssi, joka tuon kaiken yhteensovittamisen teki. Kukaan ei olisi yksin työllistänyt viestinnän, varainhankinnan ja analytiikan ammattilaista, mutta järjestökolmikko yhteensä tuotti juuri sopivan työkuorman. Tietotekniikkatoimittajan valintaa ei enää tehty halvimman tarjouksen mukaan purkkapaikkauksina vaan miettien järjestelmien elinkaarta ja järjestöjen toiminnan tavoitteita. Ja tietenkin hakien joko yhteisiä tai ainakin samankaltaisia ratkaisuita.
Kun kolmikko kasvaa, yksi ihminen ei ehdi kaikkeen, mutta sitten he ostavat varainhankinnan, viestinnän, analytiikan ja tietotekniikan palvelut tunnetusti osaavalta yritykseltä, johon tuo heidät jo hyvin tuntema ihminen työntekijänä siirtyy.
Miten tarina päättyy? Vai päättyykö se?
Perinteinen järjestökolmikko joutui juoksemaan aina vaan kovempaa pitääkseen nenänsä pinnalla. Järjestön on oltava tehokas, koska se kilpailee näkyvyydessä, houkuttelevuudessa, rahassa ja vaikuttavuudessa monen muun toimijan kanssa. Ankarasti puristettiin ja väsymisen merkkejä alkoi näkyä, olkitalon katto oli jo lähdössä tuulen mukana. Kilpailu ja käsiparien niukkuus, siinä tarinan paha susi.
Tämä toinen, merkillinen kolmikko, ”Lokki Joonatan” näkyi ja kuului, se kasvoi, menestyi ja pystyi toteuttamaan niitä asioita mihin järjestöt oli perustettu. Tätä järjestökolmikkoa Iso Paha Susi ei niin vaan puhaltanutkaan nurin. Ja tämä tarina, ei ollut sen pituinen se.
Aiemmin blogisarjassa on julkaistu, hiukan perinteisemmällä kerronnalla:
Autamme Tietopiiri Oy:ssä järjestöjä jäsen- ja vapaaehtoishallinnan ohella varainhankinnan kehittämisessä ja ihmisten piilossa olevien lahjoitusresurssien hyödyntämisessä. TP FONS -järjestöjen toiminnanohjaus on suunniteltu palvelemaan järjestöjä ja erityisesti heidän pitkälle automatisoitua varainhankintaa – olkoon lahjoituksena sitten aika, sitoutuminen, osaaminen, suosittelu tai raha.
Ota yhteyttä, kerron lisää
Ilkka Harjula
0400-545 767
ilkka.harjula@tietopiiri.fi
