Laaja kansainvälinen lahjoitustutkimus julkaistiin keväällä. VaLa ry on tehnyt Suomea koskevasta raportista ansiokkaan tiivistelmän. Tässä julkaisussa nostetaan esiin muutamia aivan erityisiä havaintoja raportin sisällöstä; verraten Suomen lahjoittamisen tapoja ja kulttuuria Eurooppaan ja muihin mantereisiin. On erikoista, että Suomessa paikallisiin luotetaan mutta ei lahjoiteta. VaLa ry:n laatima kooste, ole hyvä.

Suomalainen luottaa – mutta ei suosi paikallista lahjoituksissa

Verrattuna keskimäärin muihin eurooppalaisiin, suomalaiset lahjoittavat järjestöille mutta eivät suoraan yksityisille apua tarvitseville. Vaparityötä tehdään paljon.
Luottamuksessa järjestön toimintaan paikallinen järjestö ottaa piikkipaikan. Kakkosena valtakunnallisesti toimiva järjestö ja viimeisenä kansainvälinen suuri järjestö. Asia on hieman yllättävä.

Hyvin yllättävää sen sijaan on se, että helpoimmin suomalaiset lahjoittavat kansainvälisille suurille järjestöille, seuraavaksi valtakunnallisesti toimiville järjestöille ja vasta sitten paikallisille toimijoille. Usein on luettu tutkimustuloksia, kuten nytkin, että luottamus ja toiminnan läpinäkyvyys ovat avainasioita lahjoitusten keräämisessä onnistumiselle. Miksi sitten näin, sitä kukin pohtikoon.

Tutkimuksen kansainvälinen osa kertoo, että paikallinen yhteisöllisyys lisää vahvasti lahjoitushalukkuutta paikallisille toimijoille. Euroopassa tyypillisesti tällainen yhteisöllisyys on melko alhaisella tasolla. Meillä vielä Euroopan keskiarvon alapuolella reippaastikin. Paikallisten järjestöjen tuomaa positiivista vaikutusta ei tunnisteta tai pidetä erityisenä. Tässä lienee yhteys lahjoittamiseen ensisijaisesti suurille järjestöille.

Velvollisuus lahjoittaa

Suomalaiset tunnetusti ovat velvollisuudentuntoisia ja sääntöjä, myös moraalisia normeja noudattavia ihmisiä. Mitä iäkkäämpi lahjoittajaryhmä, sitä vahvemmin on mukana tunne siitä, että lahjoittaminen itselle tärkeälle yhteisölle on velvollisuus. Näyttäisi muiden lähteiden perusteella siltä, että nuoremmat polvet tuntevat kovin toisin. Toinen suomalaisaineistossa erottuva asia on lahjoituksen negatiivinen lataus: ei tuntenut voivansa kieltäytyä. Tästä lahjoittajasuhteen rakentaminen lienee vaikeaa.

Suomalaisten lahjoituskohteet – eroja ja yhtäläisyyksiä

Keulilla ovat lapset ja nuoret, humanitäärinen apu ja köyhyyden lievittäminen. Kaikkiin tehdään paljon vapaaehtoistyötä kuten Suomessa on tapana. Meillä aseelliseen puolustukseen, sisältäen veteraanit lahjoitetaan paljon enemmän kuin Euroopassa muualla. Tämä kertoo vielä tallessa olevasta yhtenäiskulttuurista ja historian muistamisesta.

Tiede, taide ja kulttuuri on toiseksi viimeisellä sijalla, hännillä kuten muuallakin. Meillä tämä jotenkin on ymmärrettävissä, koska yhteiskunta perinteisesti on ollut vankka tuki sektorille. Monessa muussa maassa instituutiot ovat enemmän vastuussa omasta rahoituksestaan.

Aivan viimeisenä suomalaisten listalla on palo- ja pelastustoimi. Käsittänee myös poliisitoimen, joka mielletään vain ja ainoastaan verorahoitteiseksi. Ankara rahapula on tiedossa, joten jos omaa paikallista turvallisuutta haluaa parantaa, ei lahjoitusmahdollisuus vaikkapa mökkipaikkakunnan VPK:lle olisi lainkaan pahitteeksi.

Palo- ja pelastustoimi – tässä meidän pitäisi muuttaa lahjoituskäyttäytymistä

Palo- ja pelastustoimen keskeinen tekijä on sopimuspalokuntien järjestelmä. Ilman sitä emme yksinkertaisesti pärjäisi. Sitoutuneiden vapaaehtoisten määrä sopimuspalokunnissa (VPK) on valtava. Jos mökillä syttyy tulipalo ja paikallista sopimuspalokuntaa ei ole, voi omaisuudelleen suoraan heittää hyvästit. Äänestä kuntavaaleissa jos haluat vaikuttaa paikkakunnan asioihin, tue sopimuspalokuntaa jos haluat turvaa. Kyllä suomalaiset tähän tarttuvat kunhan vetoomus esitetään oikein.

Miten lisätä lahjoituksia samalta kohderyhmältä

Suomessa vielä muuta Eurooppaa enemmän toiminnan läpinäkyvyys on tärkeä. Miten toimitaan, miten raha käytetään ja mitä saadaan aikaan. Tämä todella merkitsee. Sen sijaan monessa maassa esiin nouseva lahjoittamisen tekninen helpottaminen ei näy meillä. Sujuvat maksamisen mekanismit on olemassa ja ne on järjestöissä otettu käyttöön. Pelkän tilisiirtomahdollisuuden tarjoavia ammattimaisia rahankerääjiä meillä ei taida enää olla.

Mahdollisuus osallistua ja tehdä muutos?

Varsin suuri osa katsoo, että mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa ovat riittävät. Olemme tässä samoilla linjoilla eurooppalaisen keskiarvon kanssa. Huolestuttava asia sen sijaan on se, että peräti 28% kertoo, että tiedostaa mahdollisuudet mutta ei ole kiinnostunut osallistumaan. Lähes kolmasosa siis on ja aikoo pysyä passiivisena. Suuri ongelma tai potentiaali, kuinka sen näkee mutta ajunystyrät sauhuamaan millä keinoin passiiveja saataisiin heräteltyä. Mikä olisi matalan kynnyksen helppo ja kiinnostava tapa osallistua kullakin järjestöllä.

Valtion roolia ei nähdä lahjoitusten edistäjänä

40 % suomalaisista on vahvasti tai erittäin vahvasti sitä mieltä, että valtio ei edistä järjestöjä lahjoitusten keräämisessä. Lahjoitusten verovähennysoikeus on laajemassa vuoden 2027 alusta ja se jos mikä myötävaikuttaa keräämisen edellytyksiin – olkoonkin, että aiheeseen liittyy toistaiseksi käytännön toteuttamisen epäselvyyksiä. Suunta kuintenkin on oikea.

________________________________________________________________________________

Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Haluatko ensimmäisenä tietää, kun uusi kirjoitus julkaistaan?

Tilaa Viimeisimmät pohdinnat -blogin tiedote

________________________________________________________________________________________________________________
Autamme Tietopiiri Oy:ssä järjestöjä jäsen- ja vapaaehtoishallinnan ohella varainhankinnan kehittämisessä ja ihmisten piilossa olevien lahjoitusresurssien hyödyntämisessä. TP FONS -järjestöjen toiminnanohjaus on suunniteltu palvelemaan järjestöjä ja erityisesti heidän pitkälle automatisoitua varainhankintaa – olkoon lahjoituksena sitten aika, sitoutuminen, osaaminen, suosittelu tai raha.

Ota yhteyttä

Ilkka Harjula
0400-545 767
ilkka.harjula@tietopiiri.fi