Artikkelit

Varaudu – Sote-uudistus uhkaa rahoitusta

Oona Lohilahti kirjoitti 19. elokuuta Helsingin Sanomissa otsikolla ”Puoli miljoonaa suomalaista toimii vapaaehtoisena sote-alan järjestöissä – Sote-uudistus ei kuitenkaan takaa järjestöjen toiminta-avustuksia”. Artikkelissa Lohilahti nostaa ansiokkaasti esille uhan vahingossa tapahtuvasta kuntien toiminta-avustuksen kuihtumisesta, kun sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy maakunnille.

Aika varautua Sote-uudistukseen

Epävarmuuden merkit ovat nyt ilmassa, joten on aika toimia ja pyrkiä ottamaan oma tulevaisuus omiin käsiin niin pitkälle kuin mahdollista. Paljon on jo tehty mm. Tuija Braxin loppuraportti Sosiaali- ja terveysministeriölle yleishyödyllisiä yhteisöjä sote-järjestelmässä koskevasta selvityksestä. Eduskuntavaalit samoin kuin maakuntavaalit ovat tulossa ensi vuonna. Niissä järjestöillä on oiva vaikuttamisen mahdollisuus. Poliittinen vaikuttaminen on tärkeä perinteinen tapa suojella hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta sen tulokset eivät ole taattuja. Työkalupakissa täytyy olla myös uusia vaihtoehtoja.

Miten varautua rahoituksen kuihtumiseen?

Jos kuntien tuki kuihtuu pois, mistä löytyy korvaavaa rahoitusta? Ehkäpä vilkaisu länsimaisiin yhteiskuntiin, joissa valtion ja kuntien rooli palvelujen rahoittajana on minimalistinen, antaa vihjeitä. Niissä järjestöt ovat oman rahoituksensa varassa – rahoituksen, jota he saavat lahjoituksina kansalaisilta ja yrityksiltä. Tämä antaa järjestöille itsenäisyyttä ja riippumattomuutta toimia. Toki myös velvollisuuden mahdollisimman läpinäkyvästi osoittaa tehokkuutensa ja vaikuttavuutensa lahjoittajille. Omarahoitus on se tukijalka, joka hyvin hoidettuna antaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen suunnitteluun ja tarvittavaa joustoa mm. STEAn rahoituspäätösten suhteen.

Onko lahjoituksien pyytäminen realistista sote-järjestöille suomalaisessa kulttuurissa?

Kyllä – ehdottomasti! Vaikka Suomessa sote onkin viime vuosikymmeninä paljolti ulkoistettu julkisen rahoituksen vastuulle, järjestöjen tarjoama palvelu koskettaa käytännössä kaikkia kansalaisia suoraan tai välillisesti. Halu lahjoittaa syntyy asian henkilökohtaisesta merkityksestä ja luottamuksesta annetun panoksen vaikuttavuuteen. Olkoon panoksena sitten oma aika, osaaminen tai raha.

Miten luoda varainhankinnan tukijalka?

Tehokas varainhankinta näkyy lahjoittajalle laadukkaana palveluna – tiedon jakamisena ja osallistamisena niissä asioissa, joista juuri hän on kiinnostunut. Se tekee hänelle kortensa kekoon kantamisen helpoksi. Toimintatavoissa se huomioi lahjoittajien tarpeet ja tuottaa ja jakaa ilman erillisiä ponnistuksia oikeanlaista sisältöä, kiitosta ja arvostusta tukeutuen varainhankintaan keskittyviin työkaluihin, jotka digitalisaation myötä automatisoivat eri lahjoitusprosesseja osin tai jopa kokonaan.

Liikkeelle pääsee hyvin

  • Asettamalla varainhankinnan kehittämisen strategiseksi tavoitteeksi
  • Lähtemällä aktiivisesti digitaalisin keinoin muodostamaan yhteyttä oman järjestön työn vaikutuspiirissä oleviin
  • Ottamalla tehokkaaseen varainhankintaan kehitetyt työkalut käyttöön tietojen hallitsemiseksi ja prosessien kehittämiseksi

Autamme mielellämme järjestöjä varainhankinnan kehittämisessä ja ihmisten piilossa olevien lahjoitusresurssien hyödyntämisessä. TP FONS järjestöjen toiminnanohjaus on suunniteltu palvelemaan järjestöjä ja erityisesti heidän pitkälle automatisoitua varainhankintaa – olkoon lahjoituksena sitten aika, sitoutuminen, osaaminen, suosittelu tai rahat.

Ota rohkeasti yhteyttä!

 

Tero Pesonen

20.8.2018

Ps. Saattaisit olla myös kiinnostunut aiemmasta Neljä vinkkiä, joilla toiminnanohjausjärjestelmä hyödyttää järjestön varainhankintaa -blogi kirjoituksesta

Alkuperäinen otsikkokuva: www.pixabay.com

Neljä vinkkiä, joilla toiminnanohjausjärjestelmä hyödyttää järjestön varainhankintaa

Järjestöjen rooli hyvinvoinnin ylläpitäjänä kasvaa – mutta millä resursseilla?

Helsingin Sanomien pääkirjoitus sunnuntaina 12.3. (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005124030.html ) oli laittaa aamukahvin väärään kurkkuun. Ansiokas havainto spottasi esiin sen, mistä pääosin on vaiettu. Soteuudistuksen sekä julkisten rahoittajaorganisaatioiden meneillään olevien muutosten takia tiedetään, että kenties useimpien järjestöjen julkinen rahoitus tulee vähenemään. Mutta keneltä, milloin, millä perusteella – kukaan järjestövastaava ei tiedä, näinköhän tietävät asiasta päättävätkään.

Samaan aikaan tuntuu siltä, että järjestöjen rooli pääkirjoituksen otsikon mukaisesti hyvinvointiaukkojen paikkaamisessa kasvaa. Kolmatta sektoria vastuutetaan antamatta mahdollisuutta ottaa kantaa ja ilman ennustetta rahoitusnäkymästä. Luotetaanko tässä armeijasta tuttuun olemattomaan ”Arskaan”, joka tarpeen tullen oli väijyssä ja sai asiat sujumaan. Että jotenkin ne järjestöissä pystyvät omarahoitteisesti huolehtimaan resursseista ja tekemään sen mitä verovaroin ei pystytä tai haluta.

Vaikka järjestöissä onnistuttaisiinkin, osaavatko apua tarvitsevat juuri sen oikean järjestön luokse. Ja onko juuri sillä oikealla järjestöllä mailla halmeilla paikkaa, josta tavoittaa ihmisen. Mm. terveysalalla on useita osin päällekkäisiä järjestöjä, joista voi olla vaikea löytää juuri sen oikean profiilin auttava käsi. Toinen panostaa tutkimukseen, toinen välittömään auttamiseen, mutta vanhusko osaisi napata oikean osoitteen.

Vastuu resursseista ja varainhankinnasta ilmiselvästi siirtyy järjestöille. Kilpailu lahjoitusvaroista ja yrityskumppanuuksista kiristyy nopeasti. Järjestön brändin kirkastaminen niin rahoittajille kuin kaikille muillekin sidosryhmille on yhtäkkiä hyvin kriittinen asia. Taistelu paikasta auringossa on alkanut ja sen voittavat ne, jotka osaavat muokata toimintatapansa siten, että järjestössä on 360-näkymä niin jäseniin, vapaaehtoisiin kuin lahjoittajiin. Onneksi tietoteknisiä apuvälineitä on tarjolla. Niiden avulla asiakkuusajattelun ja varainhankinnan systematisointi on hienosti toteutettavissa.

Voittavat järjestöt  toimivat kontaktiensa kanssa systemaattisesti ja arvioivat toimenpiteidensä vaikuttavuutta. Osa järjestöistä on tähän valmiita, joillakin saattaa olla pidempikin takamatka juostavana. Mustien maalaileminen on kurjaa mutta pelkäänpä, että järjestörekisterissä tulee tapahtumaan paljon seuraavan viiden vuoden aikana. Osa järjestöistä varmasti pärjää mutta yhtä varmasti monille autettaville, niille, joita varten järjestö on olemassa, jää tyhjä kortti kouraan.

Ilkk Harjula

 

 

Ilkka Harjula, 13.3.2017

 

 

Cover photo: Pixabay